Siirry pääsisältöön

Kipu vie mennessään..






Kipu ei hellitä, se vie pimeyteen mukanaan
se saa varjot sulautumaan yhteen
ilman valoa

askeleissa kaiku jo vaiennut
koskettaa kädetön olkapäätä
olet yksin

niin yksin

tummasta pimeydestä nousee huominen
hiljalleen

-eh-


Pimeys on loputon matka....


mutta sehän selätetään :)

Kommentit

  1. Sekä kuvasta että runosta välittyy yksinäisyys ja kipu, pimeys ja surukin.
    Maalauksessa nainen pitelee tuskaisena vatsaansa, runo ei paljasta missä kipu on. Kenties se on pimeyden tuoma yleinen kipu. Kuten minun marraskuun kipuni. Joka vuosi se tulee, vaikka kipua ei pitäisi olla missään, mutta aina se tulee. Se on pimeyden kipu, jonka onneksi talven valo, ja viimeistään kevään, vie pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. UUna, näin se on,pimeyden kipua hyvin sanottu ja se menee pois kohta. Luin artikkelia yksinäisistä vanhuksista ja heidän kivuistaan, teki oikein pahaa niin paljon on yksinäisiä.

      Poista
  2. Hieno kuva! Jatkuvaa jäytävää kipua en kenellekään soisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, se on jotakin hitaasti kalvavaa ja vie kyllä hermot mennessään, pitää hattua nostaa heille jotka jatkuvan kivun kanssa kamppailevat. Kiitos Riitta :)

      Poista
  3. Olet saanut kivun kuvaan ja runosi koskettavasti kuvattua, kipu joka on ruumiillista tai henkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin,kyllä se mustalta tuntuukin.

      Poista
  4. Tuo kuva on koskettava, paljon kuvaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, mustaa syvyyttä sitä on kipu.

      Poista
  5. Kuva ja runo ovat yhtä keskenään, täydentävät hienosti toistensa tunnelmaa ja sanomaa.

    VastaaPoista
  6. Upeasti kuvaa kuva runoa. Jäytävä kipu vetää kenet tahansa kumaraan.

    VastaaPoista
  7. Olen yrittänyt kommentoida jo aiemmin, mutta nettiyhteyteni pätkäisi. Koskettava runo jäi elämään päässäni, niin akuutti aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirokko,toivottavasti se kipu jättää pian rauhaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi ja kommentit ilahduttavat aina.
En pysty jokaiseen kommenttiin vastaamaan yksitellen, mutta tulen blogivierailulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitarina 2 LUPAUS

Tarinan aloittaja ja inspiroija on UUna tästä hän aloittaa ja meitä on jatkajia jokunen, tule mukaan lukemaan mielenkiintoista tarinaa!

Blogitarina 2: Lupaus Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, l…

MakroTex kukka

Pieni Lintu haastaa jälleen MakroTex aiheella Kukka, täsä sminun vastaus haasteeseen.
Vielä en laita kukkia puutarhasta vaikka siellä jo elämää onkin..

Klikkaa katsomaan muiden kauniita kukkia!

Kesäiset muistilaput, vai tarvitseeko niitä?

Ja ettei nyt ihan helppoja ole niin, ensin tietenkin tein tuon kukkamaljakon. Eli päällystin narulla muovimukeja. Käteviä parvekkeella ja tietenkin voi käyttää erivärisiä naruja.
Ja tein muistikortin :)


Ja tämä toinen on kehitelty tikuista, pienistä oksista ja liimaltu yhteen. Hiukan hatara mutta menee parvekkeella myös. Tämäkin muistikortti :)

Näillä aloittelen. Viritelmiä on päässä, eli ideoita mutta se toteutus.!


Nyt etsitään ispistä esineistä, materiaaleista ja tavaroista, olisko siis vaikka TAVARATAIDETTA miten itse kukin aiheen haluaa tulkita Teemakuun kollaasit ideoi! Mukaan vaan muutkin ideoimaan!