Siirry pääsisältöön

Nokikana


Vielä on pieni elämäni. Alkuni vasta hahmottumassa. Seuraan tarkasti emoni tietä, katson ja ihmettelen, arastelevin askelin.

Suuri elämys odottaa, kunhan siipeni kunnolla ovat kantavat. Silloin uin jokaiseen saareen, uusiin puroihin ja vesiin syviin. Vielä minä isoksi kasvan ja katselen ylväästi eteenpäin.


Missä olet sinä poikanen pieni, tulehan tänne ettet porukasta jäisi. Tule niin näytän pesemisen taidon ja kuinka nokalla hoituu vaikeakin kaivuu. Tässä olemme yhtä perhettä, ollaan yhdessä niin ei ole huolta. Turvassa olet kanssamme, kunhan vaan sen muistavat muutkin isommat samoissa vesissä kulkijat. Olemme osa luontoa ja toivomme niin jatkuvan.

Pieni on alku myös ihmisen taimen, suuri on maailma katsella sinisin silmin. Hetki kerrallaan me tässä askellamme ja yhdessä hyvää rakennamme.

Vaikka olenkin musta, on nokkani valkoinen, tiedäthän myös sinä olet erilainen.


Mukavasti huomiseen.





Kommentit

  1. Voi, miten suloinen nokikana-taapero!
    Meilläkin odotellaan kyyhkysen pienokaisia kuoriutuvaksi!

    Kaunista kesäviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Pienestä se nokikanakin ponnistaa :D Ihanan hauska teksti ja söpöt linnut. Nokka on linnuille tärkeä työkalu. Mukavaa kesää sinne teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi ja kommentit ilahduttavat aina.
En pysty jokaiseen kommenttiin vastaamaan yksitellen, mutta tulen blogivierailulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitarina 2 LUPAUS

Tarinan aloittaja ja inspiroija on UUna tästä hän aloittaa ja meitä on jatkajia jokunen, tule mukaan lukemaan mielenkiintoista tarinaa!

Blogitarina 2: Lupaus Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, l…

MakroTex kukka

Pieni Lintu haastaa jälleen MakroTex aiheella Kukka, täsä sminun vastaus haasteeseen.
Vielä en laita kukkia puutarhasta vaikka siellä jo elämää onkin..

Klikkaa katsomaan muiden kauniita kukkia!

Kesäiset muistilaput, vai tarvitseeko niitä?

Ja ettei nyt ihan helppoja ole niin, ensin tietenkin tein tuon kukkamaljakon. Eli päällystin narulla muovimukeja. Käteviä parvekkeella ja tietenkin voi käyttää erivärisiä naruja.
Ja tein muistikortin :)


Ja tämä toinen on kehitelty tikuista, pienistä oksista ja liimaltu yhteen. Hiukan hatara mutta menee parvekkeella myös. Tämäkin muistikortti :)

Näillä aloittelen. Viritelmiä on päässä, eli ideoita mutta se toteutus.!


Nyt etsitään ispistä esineistä, materiaaleista ja tavaroista, olisko siis vaikka TAVARATAIDETTA miten itse kukin aiheen haluaa tulkita Teemakuun kollaasit ideoi! Mukaan vaan muutkin ideoimaan!