Siirry pääsisältöön

Tulin vaan moikkaamaan

Moikka, tulin moikkaamaan. Älä vaan kuvittele että olen oikea söpöliini kun katseeni on siihen viittaavaa, vähänkö meet metsään! No olen mä sitäkin, tietenkin!

Kyllä mussa virtaa löytyy ja osaan kaivaa jo kuoppiakin aidan viereen, ensin toiselta puolelta ja sitten kierrän toiselle puolelle, vauh että tulee hyvää jälkeä. Ja mä tiedän missä on mun ruat, joo ja paperillekin osaan tähdätä kun mua huvittaa. Paljon olen ulkona mutta tänään en, täällä sataa enkä halua että mun komee turkki on aivan litimärkä, mutta toki vähän siellä käyn sen  verran että saan purra pyyhettä kun mua kuivataan, se on kivaa.

Kissan kanssa leikkisin mielelläni mutta se vielä lähtee karkuun, mokoma. Enhän mä nyt kovaa osaa purra...vai?? Olen tänään 8 viikkoa vanha ja tulin tähän taloon torstaina, hakivat autolla ja mä tykkäsin katella ikkunasta ulos, ei edes pelottanut. Mutta huudaan vietävästi kun tuo sijaisemo häviää näköpiiristä, no pikku hiljaa mä alan tajuamaan että saahan se mennä, tulee se sit takasin kuitenkin kohta. Jos ei tule mä huudan niin kovaa kun ääntä vaan lähtee.

Mun isä oli sellainen appenzellinpaimenkoira ja äiti sekarotuinen, kuten mäkin siis olen. Oli mulla kaksi veljeäkin, ne olivat ihan erivärisiä kun mä, mut mä olenkin tälläinen persoonallinen lady.

Mä tulin tähän taloon kun tuolla sijaisemolla ei ole tarpeeksi hommia, sillä on liikaa luppoaikaa nyt sillä ei ole, no annan mä sen nukkua hiukan yöllä, mut vaan hiukan, nukkukoon kun mäkin nukun, ai niin olin mä jo kasvihuoneessakin keräämässä satoa, mä söin multaa ja kurkkua, tomaatti ei maistunut hyvälle. Hirvee komentamaan tuo akka, aina ei kaikuu mun korvissani, mut antaa se mulla paljon kehujakin.

On mulla täällä kivaa ja kyllä me pärjätäään kaikki, ei noi kanatkaan mua pelkää enkä mä niitä, naapurin koira saa kyllä pysyä omalla puolellaan ja niiden kissa, en tykkää kun  ne mun reviirille tulee. No haistella aina saa ja moikata.

Mut hei nyt mä väsyin jo, menen nukkumaan sellaiset kevyet päikkärit ja sit taas ulos turkkia kastelemaan, mut vaan vähän! Älä kuvittele että mun sijaisäiti ei vie mua ulos, vie se mut mä osaan jo kiivetä raput takaisin sisälle, mä opin nopeesti kun on pakko. Ja mulla on tosi hyvä vainu, löydän tuon kissankin aina vaikka se kuinka yrittää piilotella, muka väijyä ja herkkuja on jääkkaapissa, ah se tuoksuu hyvälle, mut harmi kun kaivan sen ovea se ei aukea, vielä, mut periksi en anna, se on mun mottoni.!
Mun sijaisemo sanoo välillä ainakin näin kuulen, että eikö mun ikäisten pentujen pitäisi nukkuakin joskus, nooh, kyllä mä nukun, kun mua huvittaa, mutta kun on niin paljon kaikkea kivaa ja uutta. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa on toinen mottoni.

Terveiset kaikille ja hau hau !



Kommentit

  1. Voi mikä ihana söpöliini! <3 Ja paljon on ajatuksia pienellä koiralla. :-)

    VastaaPoista
  2. Oi sinua suloista pienokaista olet tullut kotiin.
    Teillä riittää puuhaa ja oppimista yhdessä Estherin kanssa.
    Mukavaa yhteistä elon taivalta Teille. :)

    VastaaPoista
  3. No niin, minä olen ihan myyty...koko kevään olen haaveillut vielä yhdestä karvavauvasta ja saanut pidettyä tseni aisoissa, jopa silloin kun työkaverini esitteli poikansa vahinkopentuja, tyttöjä jota etsivät kotia...
    Tämä tapaus on aivan ihastuttava!!! Ja millaisessa ympäristössä hän saa kasvaa!!! Onnelinen 'pieni' koira <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. PIenet koirat osaavat olla oikeita ryökäleitä, älä yhtään yritä hämätä:) Mut hei, anna sen kissan olla, kyllä se ajanoloon pikkuhiljaa tottuu Sinuun. Kivaa kesää ja onnellista lapsuutta, nauti siitä, se on niin pian ohi:) Rakkaudella eräs exkeinoemo.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista, emokin tykkää :)

    VastaaPoista
  6. Ooh, hänet siis hankitte, onnea uudelle perheenjäsenelle, hurmaava <3

    VastaaPoista
  7. Ihana pikkuinen hauveli,onnea uuden perheenjäsenen johdosta.

    VastaaPoista
  8. Hän on todella ihana! Kävin tämän postauksen lukemassa jo aikaisemmin. Autossa puhelimella kommentointi on kapulasormillani vaikeaa.

    Oi, noita tummia nappisilmiä :-) Ilmeisesti melkoisen luonnokas pentu. Tekstistäsi päätellen vilkas ja kekseliäs.
    No pentuaika menee yllättävän nopeasti ohi, joten jokainen hetki on kullan arvoinen.
    Ne pienet pahanteotkin :-D
    Malttaako olla ajelematta muita eläimiä?
    Ja joko on rauhoittunut yhtään?

    Meillä on vielä nämä kaksi vanhusta. Molemmat nyt tällä hetkellä kiimassa, joten housun vaihtoa riittää.
    Mimmi perulainen on 10 ja Varja monirotu venäläinen on 9, joten iäkkäitä molemmat.
    No meitä iäkkäitä siis riittää huushollissa ihan omaksi tarpeeksi asti.

    Ihanaista viikonloppua ja hauskoja hetkiä koiralapsen kera
    koko perheelle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maahinen,, kyllä ajaa kissaa mutta leikkiikin sitten onneksi ja meitä aikuisia yrittää paimentaa minkä kerkii, siinä onkin opettamista ettei tee niin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi ja kommentit ilahduttavat aina.
En pysty jokaiseen kommenttiin vastaamaan yksitellen, mutta tulen blogivierailulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitarina 2 LUPAUS

Tarinan aloittaja ja inspiroija on UUna tästä hän aloittaa ja meitä on jatkajia jokunen, tule mukaan lukemaan mielenkiintoista tarinaa!

Blogitarina 2: Lupaus Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, l…

Mahtava vuosikalenteri ja muistio 2018 MujaKa.!

Eikö sinulla vielä ole tätä?? Nyt pian tilaamaan sillä ei näitä montaa ole ja  kaupoista ei löydy.  Haluatko erilaisen mutta silti kätevän kalenterin itsellesi?

Tämä on tehty rakkaudella ja luovuudella, monien kyynelten kautta ja hampaitten kiristelyn kautta ja tulos on kuten pitääkin olla, upea! Tässä on mietelauseita, puuhaa, päiväkirjaa, värittämistä, muistiota, kalenteria, mitä vielä tarvitset, sen voit tehdä kirjaan itse! Ja kirjoittamisesta huolehdit sinä!

Minulla tälle on paljon käyttöä jo odotan malttamattomana että pääsen sivuja täyttämään!

Tämä on MujaKa 2018, Muistio ja Kalenteri 2018, A5 kokoa ja pehmeäkantinen.

Saat tämän minun kauttani hintaan VIELÄ 12,50 + postit.  Postitus sieltä Suomesta ja tilinumero tulee näppärästi meilissä.




Ja tämä on myös upea lahja, sillä jouluhan jo lähestyy!

Ota yhteyttä!! Ja  pääset täyttämään tyhjät sivut, kohdat omilla jutuillasi.









MakroTex kukka

Pieni Lintu haastaa jälleen MakroTex aiheella Kukka, täsä sminun vastaus haasteeseen.
Vielä en laita kukkia puutarhasta vaikka siellä jo elämää onkin..

Klikkaa katsomaan muiden kauniita kukkia!