Siirry pääsisältöön

Kivaa ja ei niin kivaa

Täällä meidän asuinalueella, eli osavaltiossa on pyhäpäivä, sitä se ei ole kaikkialla Saksassa, eli jotkut on töissä ja koulussa.

Ihan kivaa nämä ylimääräiset vapaapäivät ainakin nyt kun saa jopa nukkuakin. Sillä meillä oli hiukan vauhdikasta ja ei niin kiva viikonloppu. Perjantainapäivällä poika kaatui tosi pahasti pyörällään ja sairaala reissu siitä tuli, molemmat polvet niin auki että piti nukutuksessa kursia kokoon ja siellä sairaalassa vietettiin sitten pariyötä. Nyt kotona mutta ei vielä kouluun ja urheiluvapaatakin jokunen viikko. Hän on sellainen harrastaja ja pyöräilee myös metsässä. Onneksi on vakuutukset kunnossa.

Tulipahan nähtyä taas vaikka mitä silläkin reissulla. Vaikka itselläni on erialojen sh koulutus ja työkokemustakin yli 30v kaikesta mahdollisesta, jaksaa määrätyt asiat vaan ihmetyttää. Vanhempien tietämättömyyttä, välinpitämättämyyttä omia lapsiaan kohtaan mainitakseni tässä kohtaa. Ei nykyaikana ainakaan tiedon saannista ole kiinni se tietääkö asioista vai ei, vaan syy on kyllä ihan jossain muualla. Peilissä ehkäpä!

Onnea oli matkassa siellä olisi voinut käydä paljon huonomminkin kuin nyt kävi. Mietin tuossa sairaalassa istuessani että miten erilailla ihminen kokee kivun. Toiset reagoivat herkästi ja toiset taas ei.

 Jotkut valittavat pienestäkin vaivasta ja toisilla on vakavia sairauksia, kestämättömiä kipuja, onnettomuuksia, vaikka mitä tilanteita, mutta mikään ei ole turha! Ei edes se pieni kipu, vaikka se olisi tavallinen flunssa. Se on sillä hetkellä iso asia sille ihmiselle.  Kuten eräs ylilääkäri sanoi aikoinaan, mikään asia joka sa aihmisen hakeutumaan hoitoon ei ole turha, on vain osattava hakea se syy ja toimia sen mukaan. Kaikki vaivat ei näy päälle päin.

Ollaan varovaisia mutta elämästä pitää kuitenkin iloita ja nauttia, siitä mitä meille on annettu ja miten se on annettu. Hyvä välillä pysähtyä miettimään mikä onkaan tärkeää ja mikä ei.

Mukavaa Halloween-iltaa se on täällä ainakin tänään. Aurinko on paistanut koko päivän ja nukuimme kaikki kuin porsaat 12 tuntia viimeyönä, se teki terää!

palaillaan..
















Kommentit

  1. Voi hurjaa, onneksi ei käynyt vielä pahemmin. Sitä kun aina jälkikäteen alkaa miettiä, että mienkähän olisi voinut käydä.
    Paranemisia pojallesi ja Sinulle hyvää alkavaa viikkoa ♥

    VastaaPoista
  2. Voi että, miten kävi! Olipa kurja juttu! Onneksi olet itse alalta, niin tiedät miten toimia. On tietenkin erilaista hoitaa oman perheen jäsentä kuin vieraita.
    Onneksi nyt olette kaikki kotona ja nukkuneet väsymystä pois. Uni ja lepo auttaa poikaakin. Terveisiä hänelle ja paranemisia :-)
    Hyvää uutta viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ma-te ja UUna, onnea oli ja terkut menee perille :)

    VastaaPoista
  4. Pikaista paranemista pojallesi, sinulle pojalle voimia. Tapaturmat tulevat aina niin äkkiarvaamatta, ei niihin osaa varautua.

    VastaaPoista
  5. Vahingot ei ilmottele itsestään etukäteen. Aina joskus niitä vain tulee. Hyvä kumminkin, että pojan polvet on tikattu ja siitä hän tokenee.
    Kivusta ajattelen tuolla tavoin sinäkin. Kipu on oire jostain ja se pitää huomioida.

    VastaaPoista
  6. Ikävä kuulla onnettomuudesta. Hyvä että poika on kuitenkin nyt jo kotona ja kunnossa. Ja mikäs on pojan olla rakastavan äidin ammattitaitoisessa hoidossa. Ihan ikioma yksityishoitaja :-) Pikaista paranemista pojallesi.

    VastaaPoista
  7. Voi kamalaa. Onneksi ei käynyt pahemmin. Pikaista paranemista pojalle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi ja kommentit ilahduttavat aina.
En pysty jokaiseen kommenttiin vastaamaan yksitellen, mutta tulen blogivierailulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitarina 2 LUPAUS

Tarinan aloittaja ja inspiroija on UUna tästä hän aloittaa ja meitä on jatkajia jokunen, tule mukaan lukemaan mielenkiintoista tarinaa!

Blogitarina 2: Lupaus Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, l…

MakroTex kukka

Pieni Lintu haastaa jälleen MakroTex aiheella Kukka, täsä sminun vastaus haasteeseen.
Vielä en laita kukkia puutarhasta vaikka siellä jo elämää onkin..

Klikkaa katsomaan muiden kauniita kukkia!

Kesäiset muistilaput, vai tarvitseeko niitä?

Ja ettei nyt ihan helppoja ole niin, ensin tietenkin tein tuon kukkamaljakon. Eli päällystin narulla muovimukeja. Käteviä parvekkeella ja tietenkin voi käyttää erivärisiä naruja.
Ja tein muistikortin :)


Ja tämä toinen on kehitelty tikuista, pienistä oksista ja liimaltu yhteen. Hiukan hatara mutta menee parvekkeella myös. Tämäkin muistikortti :)

Näillä aloittelen. Viritelmiä on päässä, eli ideoita mutta se toteutus.!


Nyt etsitään ispistä esineistä, materiaaleista ja tavaroista, olisko siis vaikka TAVARATAIDETTA miten itse kukin aiheen haluaa tulkita Teemakuun kollaasit ideoi! Mukaan vaan muutkin ideoimaan!